—Kuulkaa, eikö istuta vähän, pyysi hän.
—Istutaan vain … uuvuttaako teitä?
—Ei, mutta minä tahtoisin kysyä teiltä jotain.
He istuivat tien viereen kaatuneelle puunrungolle ja itku kurkussa, puun kaarnaa irti repien, kysyi Elli, mikä häntä vaivasi … miksi hän oli niin…?
—Mitä tarkoitatte?
—Elkää olko noin, pyysi Elli hellästi ja siirtyi häntä lähemmä … minä oikein pyytämällä pyydän teitä … sanokaa, mistä olette minuun noin loukkaantunut … miksi ette enää välitä minusta vähääkään?
—Enhän minä … mutta te itse olette sekä tänään että eilen ollut niin omituinen, etten tiedä, mitä ajatella…
—Sanokaa, millä lailla olen ollut … mikä teitä minussa vaivaa?
—Kai olette ollut niinkuin pitääkin … ja syy on ehkä vain minussa, etten osaa asettua teidän kannallenne … mutta minä sanon suoraan, etten sitä voi…
—Mutta miten tahtoisitte, että olisin ollut?