—Olivatko kotona pappilassa?
—Olivat … mutta nythän olen aivan unohtanut … minullahan on sinulle kirje.
Hän haki sitä taskuistaan, huomasi muuttaneensa takkia ja meni sitä noutamaan.
Kun hän oli ehtinyt ulos puutarhan portista, kääntyi Elli rukoilevasti
Olavin puoleen, tarttui hänen käteensä.
—Ettehän ole minuun suuttunut? Ettekö?
—Mitäs minä olisin…
—Mutta te ette rakasta minua niinkuin ennen?
—Rakastanhan … mutta minä toivoisin…
—Mitä … sanokaa…
Hän viivytteli. Pastori kuului jo tulevan.