—Niin minunkin.
Olavi siirtyi hänen viereensä ja kumartui tarkastelemaan hänen kukkiaan.
—Nämä ovat erittäin viehättäviä.
—Ovat ne.
—Tämä on varsin soma ja aistikkaasti järjestetty tämä teidän »vaikutusalanne», mutta yksi pieni muistutus olisi minulla kuitenkin…
—Mikä sitten?
—Miksi olette istuttanut noin paljon noita syreenejä tuonne alalaitaan?
—Ettekö rakasta niitä?
—Minusta ne ovat niin kovin tavallisia.
—Niinhän minustakin … mutta ne ovat oikeastaan mieheni tahdosta siinä … hän niitä ihailee.