Se ajatus katosi kuitenkin samassa kuin tulikin.
Mutta kun tuo asia oli tapahtunut, ilmaantui sama ajatus uudelleen siinä muodossa, että nyt oli antautuminen tapahtunut. Eikä se ajatus tahtonut niinkään pian kulua tuntumattomaksi.
Vähän päästä tuli siihen äiti. Maisteri oli mennyt, ja Elli istui yhä entisellä sijallaan.
—Täällä oli maisteri … oliko puhetta siitä?
—Oli.
—Uudistiko hän siis kysymyksensä?
—Uudisti…
—Ja mitäs sinä?
—Minä suostuin.
—Vaan rakastatko sinä häntä siis todellakin oikein? kysyi äiti arasti.