—Etkö vieläkään uskaltaisi tulla sisään?
—En, en vaikka mikä olisi…
Silloin Sigrid hyppäsi ylös ja juoksi oven luo…
—Elli, minä menen sanomaan papalle, että hän tulisi tänne sinua tervehtimään … menenkö?
—Mitä sinä … kuule! … minä menen heti paikalla pois, jos sinä…
Sigrid kiikkui lukossa ja nauroi…
—Ja minä sanon hänelle sitten, että hän on sinun mielestäsi niin korkea…
—Sigrid! … jos sinä vain…!
—Minä olen jo sanonut, minä olen jo sanonut hänelle sen…
Elli purskahti itkemään, ja Sigridin täytyi tarttua häntä käteen ja heittää ympäri huonetta ja pyörittää siksi, kunnes hänen vielä itkiessään täytyi ruveta väkisinkin nauramaan.