—Mitä minä siellä? … eihän tuo ole edes pihlajakaan … jos olisi edes marjojakaan…
—Muuten vaan … koetapas päästä … etpä pääsekään!
—Pääsen minä vaikka mihin puuhun, jos tahdon.
—Tämänkö pukin päältä hyppäät?
—Enkä hyppää … mutta jos haet korennon tai muun seipään, niin minä näytän.
Elli haki korennon keittiön seinämältä.
—Tuoss' on korento!—No?
—Näin vain!—Ja poika asetti korennon puuta vasten alimman oksan varaan ja kiipesi sitä myöten ylös.
—Kyllä minäkin nyt! huusi Elli alhaalta ja hyppeli malttamattomuudesta.—Tule alas, että minäkin pääsen!
Ja kun poika oli tullut alas ja Elli punasta hehkuvin poskin seisoi alimmalla oksalla, huusi hän sieltä maassa seisovalle pojalle: