—Teidän ei tarvitse heittää minua koskeen, minä menen itse, jos tahdotte.
Syntyi hiljaisuus. Hän uudisti:
—Jos tahdotte, että astun kaiteen yli … jos olen tehnyt jotakin, josta minun on kuoltava, niin sanokaa, minä kuolen kernaasti.
Siinä, miten hän sen sanoi, tyynesti, varmasti, koruttomasti, ilman katkeruutta ja mahtailua, oli minulle täysi varmuus, että hän tekee sen, niin pian kuin kuulee käskyn. Koetin vetää häntä pois, mutta hän uudisti vielä kerran:
—Jos yksi ainoa vaatii, niin minä menen. Hakiko hän tahallaan kuolemaa? Oli kuin hän olisi toivonut kuulevansa käskyn.
Mutta uudistettua vaatimusta ei kuulunut. Pappi rupesi, melkein kuin hätäillen, ohjaamaan pois väkeään sillalta. Näytti, kuin hän olisi pelännyt, että vastuu siitä joutuisi hänelle.
Olutkuski koetti vielä yllyttää Hanselin äitiä:
—Sano sinä, sinun on asia.
Vaimo katseli hätääntyneenä ympärilleen. Erakko kääntyi hänen puoleensa:
—Tahdotko sinä? Sotilaat eivät ottaneet minua Hanselin sijaan, tahdotko sinä ottaa?