Ja koira lepää kiehkurassa lattialla, ja kauriit saapuvat yösyönnöksilleen.
* * * * *
Ja aamulla on, niinkuin koko maailmassa ei olisi mitään muuttunut. Ilma on yhtä ihana, elokuun taivas yhtä kuulakka, vuorten valkeus yhtä häikäisevä ja kaukaisuuksien sini yhtä leppoisan ystävällinen. Alhaalla laaksossa näyttää olevan samoin kuin täällä ylhäällä. Laivat kulkevat, ja junat ovat liikkeellä. Erakkokin toimii tänä elämänsä suurimman pettymyksen jälkipäivänä askareissaan niinkuin ennen. Heinään hän ei kuitenkaan tule. Menen sinne yksin. Siellä ovat talonpojat jälleen työmaillaan, kokoamassa viimeisiä luokojaan. Työvoimia on vähemmän, kaikki nuoret miehet ovat poissa, mutta vanhemmat miehet ja naiset tekevät työn sitä reippaammin, niinkuin puuttuvienkin puolesta. Vanhemmilla naisilla on rinnassa kukkakimppuja niinkuin kunniamerkkejä, ilmaisemassa, kuinka monta heillä on poikaa sodassa. Kaikki he ovat tai ainakin koettavat olla hilpeällä mielellä. Uskotaan, että sota päättyy pian, että kaikki on valmiina uudeksi vuodeksi.
Kuulen parin vanhan miehen juttelevan, toisen luodessa, toisen polkiessa heiniä latoon. He laskevat jo sodan voittoja ja tappioita. Hotellit tulevat tietysti kärsimään matkailijain puutteesta, mutta maamies hyötyy. Hänen tuotteensa, liha, voi, juusto tulevat olemaan hyvissä hinnoissa, mutta varsinkin heinät. Se ei ole enää heinä, joka tässä kahisee hangon päässä, se on hopeakuontalo, joka siinä helisee. On kuulunut, että herttuan maat ja niiden riista julistetaan takavarikoiduiksi, koska hän on vieraan maan alamainen. Metsästys joutuu luultavasti vapaaksi, ja ainakin saa vuoriston vartioväki ampua kauriita muonakseen.
—Mitä mahtanee erakko siihen sanoa?
—Äijä paha.
Sekö oli heidän pohjimmainen suhtautumisensa häneen?
Pari naista tulee puhelemaan kanssani. Kuka on vienyt pois madonnan? Erakko itsekö? Mitä varten? He olisivat tahtoneet rukoilla häntä, että hän soisi heidän aseilleen pikaisen voiton.—Kuinka te voisitte rauhan madonnalta semmoista rukoilla?—Koska pikaista voittoa seuraisi pikainen rauha. Sitten ei koskaan enää syttyisi sotia, kun me olisimme kukistaneet kaikki vihollisemme; ei kukaan heistä enää voisi aloittaa sotaa meitä vastaan, kun he kaikki olisivat kukistetut. Pyytäkää häntä panemaan rauhan madonna siihen, missä se oli.—Voittehan rukoilla sitä muilta madonnilta.—Täytyy rukoilla kaikkia madonnia, kaikkia pyhiä täytyy rukoilla. Kaikki pyhimykset ovat rukoiltavat meidän puolellemme.
Sen verran he olivat selvillä siitä. Se oli heidän käsityksensä erakosta ja hänen aatteestaan.
Oli hänellä sittenkin ollut oikea vaisto korjatessaan pois madonnansa.