—Eiköhän tuo nähnyt? … vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut näkevinään?
Liisa eteni soraisen pihamaan yli sen toiselle puolelle, ja kun näki postineidin kukkasmaan, kävi sitä katsomaan… Koreitapa oli kukkia siinä kasvamassa … mikähän lie mikin nimeltään… Yhden Liisa tunsi, valmun … se oli ollut hänellä itselläänkin pirtin perässä kasvamassa, vaikka oli pässi ruoja hypännyt aidan yli ja syönyt sen suuhunsa … johonka oli vielä ruustinna itse antanut siemenen ja neuvonut mitenkä istuttaa…
Liisa tuli nojanneeksi kukkasmaan aitausta vastaan—mutta silloin koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan… Ei Liisa sitä ymmärtänyt, että se hänelle koputti, ja nojasi yhä aitausta vastaan. Silloin rämähti ikkuna auki, ja kimakka ääni alkoi huutaa Liisalle…
—Mitte sine, muija, siine! … menne tiehees!
—Eikö tässä saa olla … pilautuuko tämä siitä, jos tässä on?
—Pillauttuko? … pillauttu se! … mitte sine site kyssy? … etkö sine tottele? … menne heti kohta! … mine sano inspehtori … kenen sine ole muija? … vasta minu!
—En minä ole kenenkään muija … oikea ihminen minä olen!
—Menne loitto siite—ele koske se aitta … mine sanno se viiminen kerta!…
—Enhän minä häntä enää koskekaan … eikö tässä saa seistakaan?
—Menne loitto siite, muija! sine ei malta kuitengin olla ilman että koske … katto loitto, jos tahto…