—Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että semmoista toden päälle saattaa olla olemassa?
—Siinä uskossako? … entäs sinä.
—En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan … minä en kuulopuheita usko, ennenkuin omin silmin näen … ja se on hullu, joka uskoo.
—Vaan ruustinnapa on nähnyt!
—Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä uskot vaikka mitä.
—Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? … häh? … entäs rovasti? etkö usko rovastiakaan?
—Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin … enhän minä mikä kuuro ole!
—Enhän minä huudakaan … kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin valehtelijaksi?
—Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut?
—Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie on, ja sitten sitä ei olekaan … valehtelijahan se silloin on!…