—Kah, sanoivat Matti ja Liisa yht'aikaa ja vähän säpsähtivät.
—Minnekkäkö? sanoi Matti, tuonne kirkolle päin…
—Ovatpa oikein kontillisen evästä ottaneet…
—On vähän virkailemista siellä … taidetaan viipyä yli pyhänkin vähän…
—Kirkollako?
—Kirkollakin … ja on sitä vähän asiata tuolle puolenkin kirkon.
—Kunhan ette vain menne rautatietä katsomaan?… Kaikki ne sinne nyt menevätkin … minulla ei vain ole ollut vielä niin paljon joutilasta aikaa…
Matti käänsi puheen toisaalle.
—Hyväkös on karhita? kysyi hän.
—Mikäpähän siinä lie … pölistähän tahtoo vähän kuiva pelto … vaan siinähän menee…