Menee.
ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen,
hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena.
ROUVA LINDH.
Yhä vain tätä pakkasta kestää. Tilta lisää vielä puita kaikkiin
uuneihin.
Katsoo lämpömittaria.
Kolmekymmentä astetta.—Juna siellä kolisee, niin että kuuluu tänne
asti.
Ystävällisesti Tildalle.
Mikä nyt sitten on oikein syynä siihen, että Tilta tahtoo jättää vanhan
paikkansa?
TILTA. Ei vastaa.
ROUVA LINDH.
Ja kesken vuoden?
TILTA.
Kyllä kuvernöörska syyn tietää. On siitä ollut siksi paljon puhetta.
ROUVA LINDH.
Joku on varmaan yllyttänyt Tiltaa.
TILTA.
Kyllä minä ymmärrän yllyttämättäkin.
ROUVA LINDH.
Tilta nyt sentään miettii, ennenkuin lopullisesti päättää.
TILTA.
On jo mietitty.