—Valitettavasti en tanssi.
—En minäkään. Te suvaitsette siis tarjota minulle jotain juotavaa?
Hän tarttuu käsipuoleeni, ja me istuudumme salin seinämälle pienen pyöreän pöydän ääreen. Kysyn, mitä hän haluaisi juodakseen.
Hänen on jano eikä hän sano tahtovansa muuta kuin olutta.
Palvelijan mentyä sitä noutamaan syntyy äänettömyys. Kaivan käsiini paperossikoteloni ja tarjoan hänellekin. Hän ottaa yhden, mutta ei huoli tulta. Kätkee sen poveensa ja sanoo mieluummin polttavansa kotona.
—Te tietysti tulette luokseni tänään?
Kun minä lupaan, painaa hän polvellaan polveani pöydän alla ja juo onnekseni.
—Ah, kuinka minun on jano! Ja hän tyhjentää lasin yhdellä siemauksella.
—Te olette kovin hyvä, minä pidän teistä, puhuu hän.—Te jäätte koko yöksi luokseni?' Vai mitäs'
—Koko yöksi.