Ja tuskin koskaan on kirkkaammin leikattu runokuvaa materian järeään alkukallioon:
»Ylermi ylpeä isäntä tunsi lattian lahovan, näki lieskan leimahtavan, veti miekkansa verisen, heitti kintahan kivehen käden kanssa poikki lyödyn. Kannusti oritta, liekit löi yli kultaisen kypärän. — Vielä on kivessä kinnas.»
Mutta olisi alentavaa sanoa, että tällainen runo on vain — tai etupäässä — tyylinäyte. Sen kiihkeä sisäinen intensiteetti on muuta kuin koristeellista tekouhmaa. Eino Leinon sielullinen asteikko on laajempi kuin ainoankaan suomalaisen lyyrikon; senvuoksi hän voi yhtä täydellä mieskohtaisella tietoisuudella omaksua itselleen niin erilaisia kohtaloita kuin Tumman ja Ylermin. Hän voi molemman kautta puhua jotakin omasta itsestään.
»Helkavirsistä» kohoaa kolme suurta sankarihaahmoa, jotka olemuksensa perusjuonteiden vetäminä joutuvat Manalle: Ylermi, Kouta ja Pyhä Yrjänä. Tuuri on kyllä samoja veljeksiä, mutta hän on passiivisempi eleskelijä kuin nämä. Hänen elämäntuntonsa on yhtä syvä ja sankarillinen kuin toistenkin, mutta hänellä ei ole määrättyä lähetystehtävää elämässä, kuten Ylermillä — täysikäisyyden vaatimus — Koudalla — intohimoinen elämänselitys — sekä Pyhällä Yrjänällä — uskonsankarin ja uhripapin tehtävä.
Yhtä valtavalla näkemysvoimalla kuin Kalevala Antero Vipusensa, on Eino Leino runoillut Koudan, suurimman Lapin tietäjistä. Vertailu näiden kahden tietäjä-kuvan välillä valaisee hyvin Eino Leinon suhdetta runoutemme peruskirjaan. Kalevala kuvaa Antero Vipusta näin (17:s r., v. v. 57-67):
»Haapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni, leppä leukaluun nenässä, pajupehko parran päällä, otsalla oravikuusi.»
Eino Leinon Kouta-kuva on myös alkuperäinen näky; se ei ole jäljittelyä, vaan tyylittelyä. Se liittyy koko »Helkavirsien» tummaan perussävyyn. Kalevalan fantasia on idyllisempi, leppeämpi kuin Leinon jylhä näkemys:
»Kyyt viherti katsehesta, suusta lenti yölepakot, jalan alta ahmat nousi, käden päällä kärpät juoksi, korppi koikkui päälaella, haaskalinnut hartioilla».
Samalta kalevalaiselta maapohjalta, mutta toiselta tasolta ja oman mieskohtaisen mielialan valaistuksessa on nähty myös Koudan etsintäretki. Sellaiset fantasiat kuin:
»parahti Lapissa lapset, kovin koirat vingahteli, meni viima usta myöten, hiilos himmeni kodassa;»