KALLE: Pahansuopuutta.
INTO I.: Kas niin, kas niin, pyhä veli! Arvasinhan, minä arvasin. Mitä vielä?
KALLE: Joutilaisuutta.
INTO I.: Prikulleen! Mitä vielä?
KALLE: Sangen kohtuullisia älyn lahjoja. — Mitä vielä? — Vaivoin salattua kaunaa, klikkipeliä, puoluemoraalia, teeskenneltyä ihanteellisuutta, valheretoriikkaa, »tärkeyttä» — »viktisyyttä», kuten myös sanotaan, — lahjattoman maineenhimoa, lavertelua ja koulupoikatieteellisyyttä, loiseläimen rakkautta uhriinsa, sitä, että Pegasus on heittänyt selästään, y.m., y.m.s. kauniita taipumuksia, pyyteitä ja vajavaisuuksia. Sinä jo mainitsit puoskaroimisesta.
Siinähän sitä jo olisikin aluksi »arvoa». Näitä arvoja kun jakelee taiteenkin hätäavuksi — —
Mutta katsokaamme, mitä se sitäpaitsi saa — ja jossain tapauksessa voikin — olla. Tämäkin mitali on kuvitettu kahden puolen.
Se saa ja voi ja se pitäköön ylpeytenään olla taiteen aseveli porvarillisuutta vastaan. Porvarillisuuden ikuisesti sama, ihmisen sisimpiä tarpeita vastaamaton hyötymoraali olkoon arvostelunkin perintövihollinen. Sen kukistaminen on tietysti mahdottomuus. Mutta jos arvostelu ottaa toimiakseen elävänä suojamuurina porvarillisuuden sekä julkista ahdistelua että salaista käännytysintoa vastaan, niin sillä on elämäntehtävä, yhtä pitkä kuin taiteenkin.
Ei ole ehkä ensinkään tappioksi taiteelle, jos sen edustajat »julkisessa sanassa», akatemioissa y.m., nauttivat jonkinlaista yhteiskunnallista arvoa, käyvät porvarillisessa maailmassa kohtalaisen »normaaleista» ja vakavista henkilöistä. Jos heillä lisäksi on ne elimet, joilla taidetta tajutaan, sekä rehti rakkaus siihen, niin he voivat vaikuttaa positiivisemmin kuin monet hurmahenget, jotka pyhässä yksinkertaisuudessaan puhuvat taidetyöstä kuin yleisesti tunnustetusta ammatista konsanaan.
Taiteen itsensä ei sovi käydä herättelemään hurskaan unta nukkuvaa yhteiskunnallista oikeudentuntoa. Sillä taide puhuu eleillä, ja se kieli on vallasväelle latinaa, ja vieläkin oudompaa. Yhteiskunnan pylväille on puhuttava suurisuisilla mörssäreillä kovarakeisinta järkeä, muita aseita vastaan he ovat kyllin raudoitetut. Tuollaisten porvarillisesti jokseenkin täysikäisten taiteen tulkkien työksi, — he kun voivat tarpeen tullen käytellä käsitteitä ja järkipäätelmiä — jää siis hoidella tätä mörssäritulta.