PA'OSSA.
On turha pa'on kolkko tie, mi pois sun luotas, elo, vie.
Se raskahasti tuta saa sun kostoas, ken noudattaa
vain suuntaa omain tähtien, sun valtatiesi hyljäten;
ken mielehensä särkyvään käy viime lohdun etsimään
tuolt' ihmemaasta unelmain, vain hetken unhon tuottavain.
Sun tuomarisi ankarin hänt' aina seuraa syytöksin:
hänt' oma sydän tuomitsee, yö tuomar'-ilmein uhkailee.
Hänt' aina tyhjyys ympäröi, hän turhaan rauhaa ikävöi.
Hän näkee näyt kolkoimmat ja kuulee äänet uhkaavat,