Suvi vieläkö alttarin ylle kuvan uuden, kirkkahan tois —? Sävelriemuun autio templi jo puhjeta silloin vois.
INCOGNITO.
Sinut uneksin onnehen kalleimpaan, min ansainnut on sydän puhtahin. Ma aatoksissani korotin sinut taivaan pyhien kunniaan.
Monet harmaat hetket sä ylensit, soit voiman syömen uskohon, kun uhkas nääntymys toivoton: mua kirkkaudellasi kirkastit.
Niin väikkyös eelläni ainiaan ja ohjaa katsehin tenhovin mun tieni kautta tuskankin yhä ylle itseni, loistoon maan,
mi siintävi takaa unelmain, mi aavistukselle avautuu, min ihanuutta uneksuu sydän alla hetkien ankarain.
EXCELSIOR.
Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun. Sain auringolta käskyn ja määrän ma kukkuloille nousta elon kirkastetun ja käydä ohi tien monen väärän.
Sen käskynsä ainiaaksi polttanut on laintauluun mun tahtoni kerran kuin taikakuvin kirkkaus auringon, yön voittajan, kuoleman herran.
Sen käskyn myös kuulla moni ystävä sai, mut eronneeks' ma heistä näen tieni. Moni korpisoihin kohta on sammunut kai, monen tyydytti maan ilo pieni.