Ja Aadam surren alkaa vaellustaan jatkaa, vaan salaa ympyräksi kiertää jalat matkaa. Vast' ääreen haudan kierrostaan hän pysähtää, luo toisen haudan, kodin tekee, sekä lepoon jää.
IKEEN ALLA.
(Hamsun.)
Sanot: Jumala hyvyys on.
Minä luotunsa oon, — ma vastaan
ja hän mulle on armoton.
Sanot: kaiken tietää hän.
Mua vihansa silti vainoo
läpi karvaan elämän.
Ajan lyhven hältä sain,
ja kun syömeni sykkivä taukoo,
se tuntee tuskan vain.
— — —
Sanot, julistat: Jumala on…
HYMNI.
(Novalis.)