IV.
Tämä oikeastaan loppu onkin: — hautajaisten jälkeen lepäillään, vainajata kaiholl' ajatellaan, luonnon suurta rauhaa siunaellaan, harvaan haastellaan — ja ryypätään, Tämä retken loppu on kuin onkin.
Mutta lopun loppu? — Vartoohan meitä jälleen pieni rippinäytös, pari mykkää päivää kotonamme, — "kosk' on taas meill' ollut tuhma käytös!" Vaan sen armahammat anteet saammehan… Tuomitseisko hekään — nuoruuttamme!
PERISYNTI.
Et pahuudella sä väärin tehnyt, teit väärin hyvyydellä: kun kylmä olla sun oisi tullut, olit hyvä ja hellä.
Ja se vääryys korkoa korolle kasvaa, joka kevät se versoo ja itää: joka syys perisyntisi karvaan kasvun saat satonas pitää…
HÄKKILINTU.
1.
Olit häkkilintunen hento.
Mua väsytti määrätön lento,
ja mä vierees pyytelin.
Olin kyllin jo kaarreksinut…
Vaan luotas sa torjuit minut
yhä kevään kisoihin.