Yhä vapauteen minut torjuit.
Vaan oudoin tuntein sa horjuit
kun luotas ma painuin pois.
Ja mä liitelin liki maata,
pyys syömeni lyömästä laata,
kuin laannut jo elämä ois.
2.
Mut tuskasta tuiman kevään mua lentoon ylenevään syys saapuva virittää.
Ja on murhe ainoa mulla:
"Ois häkissä sulho jo sulla,
jok' iäksi vierees jää!"
SOTALIITTO.
Erämaiset taipaleet, pitkät Lapin ladut, sinisiinto-harjanteet, hankiöiden sadut;
nousee tuiman tunturin
yöhön säteilevään,
— Talven laulu kirkkahin
lähetessä Kevään —:
Sotaliittoon suojaksein
käykää, käykää kaikin
— taikka Surma suorin tein
minut sai kuin saikin;
taikka kurja kuolla saan muistoon lemmen — rastaan! Sotaliittoon ankaraan muiston valtaa vastaan!