JUHANNUKSEN ALLA.
Haukka liiteli, laateli
Lapin vaaran yllä.
Olipa taivaalla tilaa sille
ja maassa saalista kyllä.
Käki katseli, kuunteli
oksalla hongankelon.
Kukahti, vaikeni, taivaalle tähyi
vaiheilla kaihon ja pelon:
"Haukalle kaikki on kotipihaa,
maa ja taivas ja ilmanpieli,
iskee maasta itselleen
kaiken, mitä ei jättää mieli.
Unta vainko on suvi mulle,
Kotikaihoa Lapin mailla —?
Mut, ah, muutosta aavistan:
haukanretkiä huolta vailla.
Kevään mentyä, kerrotaanhan —
käkeen muuttuvi haukan mieli,
kukunta siltä ja kaihot jää,
koti on maa, koti ilmanpieli!"
— — —
Haukka saalista iski ja söi. vaaralla huutain pitkään. Kukahti käki, — ei auttaneet viel' aavistukset mitkään.
ERÄMAAN OPETUS.
Hyvin opetti mua kivet, puut ja kannot: — Tule terveeksi täällä, jätä heikkojen saaliiksi elon sylinannot!