(Menee, yrittäen viedä Kertun mukanaan.)
AARO.
Jänisti! Kaino on se poika.
KERTTU.
Kaino!
Puhua osaa muille järkeä,
mut itse niinkuin hirtehinen elää.
Taas tahtoi näyttää, kuinka halveksitaan —.
AARO. Mut enpä arvaa, mitä Moisiolla nyt mieless' on, jos todellakin tänne hän astuu sisään.
KERTTU.
Miks ei astuisi —.
AARO.
Silmäähän ulos!
(Ovelle koputetaan.)
Sisään, tehkää hyvin!
Kas —
MOISIO (kumartuen ovessa, ottaa silinterin päästään).
Ah. en tahtois häiritä.
AARO. Tee hyvin, käy sisään.
MOISIO (kättelee.) Hyvää päivää, serkku, siis! Ja neiti, hyvää päivää! — Tunnemmekin — — edeltäpäin jo neiti Keräsen tulevaan yleisöön mä lukeudun. Vaan nyt sun yleisökses pistäydyin mä pikimältään —
AARO.
Tervetuloa!