(Tarjoo tupakkaa.)
MOISIO.
Jos neiti sallii — vai ehk' itsekin —?
(Tarjoo hän puolestaan Kertulle.)
KERTTU.
En, kiitos! Mutta saanko tulta tuoda —?
(Sytyttää Moision paperossin.)
AARO. Vaan aprikoimaan tämä panee minut — niin harvinainen kunnia —
MOISIO.
No veli!
(Kerttuun päin.)
Vain tulta läksinkin mä noutamaan,
ken ties myös tuomaan hiukan, minäkin.
Näin ihanana kevätaamuna
haluaa hiukan maalla vierailla.
Olihan kyllä aluks asiaakin —.
KERTTU (menossa.)
Mä jätän herrat kahdenkesken siis.
MOISIO. Ei, älkää tämän vuoksi, hyvä neiti, ei mitään kiirettä —. (Aarolle.) Jahaa, tääll' yhä siis viihdyt?
AARO.
Missäpäs mä muualla.