MOISIO.
Juur' aioin luottamustas pyytääkin,
edeltäpäin jo tähän tutustua.
Sua tulen suosittamaan 'Sammossamme'.
AARO.
En tahdo pitää kiinni sanastas.
Saat vielä mieltä muuttaa —
MOISIO. 'Vapputanssit', — kas, kuink' on hyvin ristinytkin lapsen. Niin, se jo Aaro Vesuria on. Sä vielä tohdit laulaa kevättä ja nähdä valon vallan voittavan.
AARO (kumartaa ivallisesti.)
Noo, miten milloinkin —
MOISIO (nousten.) Ja voitontietäs myös minä tahdon sulle viitoittaa. Jo poikasina valat teimmehän: jos toisen hyvin käy, hän muistaa toista, he myötämäkeen auttaa toisiaan.
AARO.
Valoista poikasen mies vastuuss' onko?
On myötämäkes hyvä, tiedän sen.
Vaan sanastas en tahdo pitää kiinni,
kuink' oonkin kiitollinen —
(Kumartaa jälleen.)
MOISIO. Turhan päin sä yhä kannat uhmaa poikasen. Siit' elinkeinoksi ei toki ole. Mä vihreätä oksaa ojentelen ulottuvilles nyt.
AARO.
Aa, kerrassaan!
Suo anteeksi, — nyt olen pelkkää korvaa!
MOISIO.
Sa mulle taidat olla myrtynyt,
kun ennen tarjonnut en tukeani.
Vaan varroin sopivinta tilaisuutta —