TIKKA (yhä hyväntuulisena, puoleksi selin.) Ken päästi valheen, ettei Vesurista isäntämieheks ois… Jo vain, jo vain' Niin juuri, poika, puhdas jälki tee, tee tilaa serkkuherran saapuessa! Ma parahiksi ehdin alta pois, — mes compliments, monsieur! —
(Painuu rva Vestmanin työntämänä, jälleen
piippua kaivellen, toiseen huoneeseen.)
ROUVA VESTMAN (puoliääneen, hätäisesti.)
Hän tuloss' onko?
(Alkaa puolijuoksua puuhata huonetta pikkumaiseen järjestykseen.
— Aaro on ensin yrittänyt ponnahtaa jalkeilleen, mutta Kerttu
painaa hänet jälleen patjoille.)
KERTTU. Ei huolita. Nyt lapset maata saa, vain aikuiset nyt vierait' ottaa vastaan.
(Aaro kääntyy huohottaen sohvalla seinään päin.)
ROUVA VESTMAN.
Kaikk' ylösalaisin…
MOISIO (koputettuaan astuu heti sisään, reippaasti.) Taas täällä olen, mut olihan nyt syytä… —
(Kättelee kaksin käsin vastaan rientävää rva Vestmania.)
ROUVA VESTMAN (hämillään ja loistaen.)
Tervetullut!