AARO (tarttuen Moision papereihin, aikoen repiä ne.)
Lopetan silloin tämän pilan myös!
ROUVA VESTMAN. Voi hyväinen! Ei, poika, tule pois, sun kahvis jäähtyy!
AARO. Kylmänäkin juon sen, vaan rautani ma taon kuumiltaan, kun käsiini se jäi.
ROUVA VESTMAN (surkeasti.) Vaan minne minä, kun sinä jätät tielle kerrassaan —?
KERTTU (vähemmän surullisesti.)
Ja minä — minutkin nyt myyt sä kai?
AARO. Oo, virass' ollaanhan me kaupungin ja säädyn jälkeen asutaan ja syödään, vain silkiss' äitimuori siellä käy, — jok' aamu suuriin sukulaisiin kulkee.
TIKKA (menee notkeasti rva Vestmanin luo, laskee kätensä hänen lapaluulleen, sitten tarttuu lähelle tullulta Kerttuakin käsipuoleen.) Ja sunnuntaisin tänne meidän luo tulette lepäämään —
ROUVA VESTMAN (kääntyy murheellisena poispäin.)
Voi kuitenkin!
AARO. Mä enhän muuta taida, tahdo en, ei sovi mulle muu —.
MOISIO (Tikan puoleen.)
Mut teille sopii —
Te rohkenette vastuullenne ottaa —?