AARO (osoittaa Moisiota.) Vain tältä herralta jos luvan saat — tee hälle tilaus.
MOISIO (ojentavasti.)
Minulle —? Mik' oon minä välittäjäs?!
AARO. Ruumiini, sieluni oot valtias, oi herra! Tilaa multa mitä mielit, mä teen — mua käske, minä tottelen.
MOISIO (lyöden leikiksi.) No niin, ma luvan annan: teitä saa hän auttaa vielä yli helluntain.
TANHUA (kärkevästi.)
Mut ei sen koommin —? Kiitos siitäkin.
MOISIO. Sen koomminkin viel' ehkä — miten nähdään, — asianhaarain mukaan kulloinkin ja sopimusten mukaan.
(Kerttu tulee, piiloittaen selkänsä taa myrttiseppelettä;
hänen jäljissään väsyneenä äiti, jääden kädet päällekkäin
oven suuhun.)
TANHUA (Aarolle.)
Kiitos, veli!
Hyvästi, herrasväki!
MOISIO (kumartaa vastaan, pysäyttää hänet kuitenkin ovelle,
ojentaen kättään, huudahtaen.)
Hetki vielä!
Niin ei kai kiire, herra kirjailija?
Nyt ilonpäivä, juhlapäivä tääll' on.
TANHUA.
Ken sankar' on — te, herra tohtori?
— Todella — kukkia! Ma onnittelen.