'Lapsuuden muistojen' paikallisuus ei ole vielä tarkoin määritelty; ei siinä myöskään ole sitä ilmavaa avaruutta, mikä vaikuttaa niin vapauttavalta Pakkalan Vaaran-epiikassa myöhemmin. Meren läheisyyden voinee kuitenkin tuntea henkilötyyppien luonteensävynä: suruttomuutena, kirpeytenä, liikkuvaisuutena. Sitäpaitsi sanonta ja kielimaku murresanoineen viittaavat varmaan paikallisuuteen.
'Lapsuuden muistoissa' voimmekin Pakkalan sanoa olevan omalla alallaan: Vaaran — varsinkin sen lasten elämää kuvaamassa. Se liittyy tyyppeineen siihen teossarjaan, joka muodostaa hänen keskeisimmän tuotantonsa.
Seuraava kirja, 'Oulua soutamassa', oli pieni poikkeus toiseen, myöskin nähtävästi sangen tuttuun ympäristöön. Vasta senjälkeen hän täydellä tietoisuudella vakiutuu rakkaimpaan aihepiiriinsä. 'Lapsuuden muistoja' tekisi mieli pitää ikäänkuin kuuluvina *Vaaralla*- (1891) ja *Elsa*- (1894) romaanien sekä *Lapsia*- (1895) ja *Pieniä ihmisiä* (1913) novellien kanssa samaan laajaan yhteyteen, jolle Pakkala yritti perustaa kotoisen kaupunkiepiikan.
Yritti perustaa — ja perusti, vaikka tulos kenties ei vastaa tarkoitusta siinä määrin kuin soisi.
Pakkala ei urkene ulapoille, ja muutenkin meri pääsee vain vilauksittain hänen näköpiiriinsä. Meri-ilma ja -liike kuuluisi kuitenkin rantakaupunki-eepokseen. Ja sen mukana tulisivat kaikki sellaisen yhteiskunnan luonne-hahmot: jyhkeät laivurit ja laivanisännät, merimies- ja satama-tyypit omassa ammatissaan, kauppaneuvokset ja konsulit, muusta porvaristosta puhumattakaan, — ja kaikki omalta näkökulmaltaan nähtyinä.
Mutta siihen Pakkala ei ole pyrkinytkään. Hän ei ole tuntenut porvarillisen elämän runoutta omaksi asiakseen. Hän on laitakaupungin arkisen elämän runoilija. Ja hänen tarkoituksensa on ollut isoissa romaaneissaan kuvata pienten eläjäin yhteistä taistelua olemassaolon ja ihmisyytensä puolesta: siten porvarismaailma tuli kuin tulikin nähtäväksi vain Vaaralta käsin, vain suhteissaan vaaralaisten kohtaloihin.
Määrä oli: valtava yhteiskunnallinen eepos, — tuloksen mielisin määritellä: sydämellinen, tyven laatukuvasarja kahtena hiukan höllästi yhteenliittyvänä romaaninidoksena, ynnä siinä sivussa joukko hyvin kiteytettyjä miniatyyrejä pienten — joku isojenkin — lasten elämästä.
Ja näillä jälkimäisillä on laajin eepillinen kantavuus.
* * * * *
Vaaran maailma on rajamaana kaupungin ja maaseudun välillä: ulkonaisesti kaupunkia, sielultaan, sisäisiltä tarpeiltaan, tottumuksiltaan täyttä luonnonpiiriä.