Produced by Tapio Riikonen
KERTOELMIA JA KUVAUKSIA
Kirj.
Juho Reijonen
Werner Söderström, Porvoo, 1900.
SISÄLLYS:
Ensimmäiset ystäväni
Uuron Kössi
Lohdutus
Mikä siihen oli syynä
Maisteriko vai kirkkoherra
Sokea Pietari
Kaaperin kosinta
Yhtymys
Ystävykset
Tyttö
Tuulivaaralaiset
Huonona aikana
Muistelma Savosta
Koskelan ukko
Ainoa rakkauteni
Vihkimäkengät
Merkilliset miehet
Kymmenniekka
Asiamies
Juhanuksena
Synkeän Matin juttu
Surma-Olli
Veljekset
Kosto
Kilpa-ajot Wanulassa
Räätäli Kalle
Iisakin romaani
Kumisevanmäen mökki
Pappilassa
Yleinen suru
Vierasmies
Herrasmies
Vaimon kuoltua
Miksi Jaakko muutti
Hävytön teko
Pielinen. I Syksyllä
" II Keväällä
Nälkävuonna
Eräs talvipäivä merellä
Suomenlahti
Petri
Paksulan parikunta
Junassa
ENSIMMÄISET YSTÄVÄNI.
On jo noin parikymmentä vuotta kulunut siitä, kuin aloin eroittaa kummini Heikki Korhosen muista ihmisistä. Silloin lienen vielä ollut aivan pieni, koska minulla ei vielä siihen aikaan ollut omaa päänpeitettäkään, vaan käytin piika Tiinan kanssa yhteisiä. Kuitenkin oli minulla jo aivan oma, mielestäni hyvin kaunis, sinikukkainen ja Venäjän karttuunista tehty koltti, joka juhlatilaisuuksissa pantiin päälleni. Arkipäivinä, kun sinikukkainen kolttini riippui vaatekaapin naulassa, kävin puettuna miten milloinkin sattui.
Isäni oli leskimies ja minä hänen ainoa poikansa. Enimmiten oli minulla tapana leikkiä ypö-yksinäni pappilan pellon pientarella, jolle isäni mökki oli rakennettu, tahi myöskin niiden neljän tuuhean pihlajan alla, jotka kasvoivat lammin rannalla, sillä minulla, niinkuin jo sanoin, ei ollut omaa päänpeitettä, jonka vuoksi olin lakkaamatta muiden kylän poikien pilkan esineenä, jos milloin heidän seurassaan uskalsin näyttäytyä. Noilla yksinäisillä leikkitantereillani taas olin yleiseen suosittu; mehiläiset, perhoset, valko- ja puna-apilaat tunsivat minut ja kohtelivat minua ystävällisesti, niinkuin minäkin heitä — siellä ei kukaan tehnyt minusta pilkkaa.