"Hohoi pojat! Soutakaakin varppi Haukiniemen kärkeen!"
Soutaminen taukosi ja perämies näkyi kääntävän päätänsä tukkilautalle päin, jonka ponttuulta huuto oli kuulunut, vaikka siitä ei veden lorinan ja varpin kahinan vuoksi saanut selvää.
"Mitääh!"
"Soutakaakin varppi Haukiniemen kärkeen, — — tuon niemen nenään tuolla", kuului äskeinen ääni.
"Hyyväh!" huusi perämies vastaukseksi ja kääntyi takaisin entiseen suuntaansa. — Hetkisen perästä hän ikäänkuin vähän nyreissään, sanoi soutajille: "mitä turkaista se nyt taas mieluillee — — silloinhan se väkisinkin lautan häntä pyörähtää tuonne lahden pohjaan; ja on siinä sitten taas solimista."
"Kun olisi antanut vaan suoraan mennä sojottaa, niin hyvästikin olisi jo yön tienoissa oltu läpi salmelta", virkkoi nuorempi soutumies. "Mut samapahan se meille on, vaikka viivyttäisiin koko kesä, ennenkuin Ahvenisessa ollaan, — sitä enemmänhän niitä markkoja heltii."
Toinen soutaja, vanha ukko, hymähti hiukan ja arveli: "kyllä sille vielä kiirekin tulee jahka tästä isolle Pieliselle päästään."
"Mutta milloinka sinne päästään? — Nyt on kuhnittu koko viikko kelpo vedellä, jossa ei olisi oikealla kululla viivytty jos pari vuorokautta", tuumaili peränpitäjä.
"Hyväpä tuo on, jotta on saanut yöt rauhassa maata, eikähän tuo uni päivälläkään pihkalta maista, enemmän miehistä kuin päälliköistäkään", ilvehti nuorempi soutumies.
"Niin, kun se yökaudet kuhertelee kultasensa kanssa, niin tottahan sen täytyy toisinaan maatakin", sanoi vanhus.