"Mitäs varten se kymmenniekka nyt niin nyöläytyy?" tiedusteli päällikkö, joka itse siistiytyi majassa.
"Aion tästä lähteä pikkuisen kylillä käymään, kun tuo ruunakin taas näkyy olevan kengitettävä."
"Ja kun minä aioin ensi yönä kuitata kymmenniekalle ne nakkivelkani", sanoi muudan miehistä, mustasta padasta mättäen suuhunsa höyryävää lientä, min enimmänsä ennätti.
"Ja minä viimeinkin voittaa pois ne toista sataa, jotka kymmenniekka on jo kesän pitkään minulta nylkenyt", arveli eräs toinen.
"Keltäpäs se kymmenniekka ei liene voittanut", huokasi Huuhkaja, kirjanpitäjä, jota äitinsä oli kuusi vuotta vanhain päiväinsä varaksi kouluuttanut.
"Ei sitä pitäisi pelata, jos jälestäpäin katumoiksi heitäksen", arveli
Risto.
"Kokonaisenapahan onkin tämän pojan palkka", kerskasi kokkivanhus.
"Niin kolme säkkiä päivältä ja talon muu töskä, paitsi runnakon peitteet", nauroivat miehet.
Kymmenniekka ei ollut kuulevinansa koko keskustelua; puuhaili vain siinä yhtä ja toista, niinkuin ei koko puhe häneen koskisi ja lykkäili keksillä pölkkyjä poikemmaksi ponttuun luota.
"Kymmenniekka! Pistäydypäs pikkuisen täällä majassa", kuului äkkiä päällikön ääni. Puhuteltu totteli kutsumusta ja matalalla äänellä kysäsi päällikkö häneltä: "vieläkö sinulla on tallella ne kultarahat, jotka viime pyhänä minulta voitit?"