"Taisihan tuo olla pulska liha", sanoi kymmenniekka huolettomasti.
"Liha? Mitenkä niin liha?"
"Ka — mitä lihasta syntynyt on, se on liha", selitti kymmenniekka ja jatkoi haukotellen: "tyttö olkoon tyttönään, mutta hänellä oli rintaneula, joka — jos se todellakin on kultaa — ei ole sadalla markalla maksettu."
Kuin siivellä pyyhkäisten katosi kaikki vihan kauna päällikön sydämmestä ja nauraen sanoi hän: "kyllä olet hyvä. Ei sinua tässä maailmassa miellytä muut kuin ne neljä kaks'päistä naista."
"Mutta ne ovatkin luotettavimmat siitä suvusta, varsinkin jos on mies ja kymmensilmä toverina."
Puhe keskeytyi siihen, sillä isäntä tuli takaisin huoneesen ja häntä seurasi palvelustyttö tuoden teetä, jota nyykistäen tarjosi vieraille ja sanoi vielä kehoitukseksi "ottakaa!"
Sikaria pöydältä vaihtaessaan sai kymmenniekka tilaisuuden suhkaista päällikön korvaan: "etehisen nurkassa on minulla laukussa pötkä parasta kolmemarkkaista — teen väriksi."
Silmää iskien nyykähdytti päällikkö päätään ja alkoi heti esitellä isännälle että: "eikö tässä illan kuluksi saisi isännälle tarjota pikkuisen ulkolaista veden mauksi?"
"Väärinhän tuo on elävässä talossa avata vierasten eväitä", vastasi isäntä, "mutta sattui nyt niin hullusti, jotta ei talossa olekaan kuin pelkkää paloviinaa — eikähän sitä ilkeä ihmisille tarjota. — — Kävikin tässä viime viikolla nimismies ja minkä mitäkin herroja, niin ett'ei ole konjakin pisaraa koko talossa."
"Ainahan niitä talon varoja kulutetaan", tuumaili päällikkö, "mutta maistetaanhan nyt kerran vierastenkin tuomisia." Kääntyen sitten kymmenniekkaan lisäsi hän: "käyppäs sieltä laukusta se musta poika tänne, niin katsotaan onko sitä miehen kumppaniksi."