"Joudu nyt Haukiniemeen aamukahville", sanoi kymmenniekka herätellen päällikköä.
"Haukiniemeen? Ei — en minä uskalla."
"Miks'et? Eihän siellä isäsi tappajaa asu."
"Vaikka, mutta en minä kuitenkaan —"
"Rohkaise mielesi ja tule pois, niinkuin illalla oli puhe."
"Lupasinkos minä? Sitä pitäisi olla pikku liehkassa, sittenhän tuo menisi jonakin."
"Mitäs joutavia", sanoi kymmenniekka, "selvästä ei miestä parata, varsinkaan kun on jotakin selvitettävää."
Hyvin vastenmielistä oli päälliköstä lähtö, mutta kumppani ei heittänyt häntä. Erittäin tervetulleet olivatkin miehet ja ystävällisesti otti Riikkakin vieraat vastaan Haukiniemessä. Isäntä puhui vuoden tulon toiveista ja voin hinnasta. Oli talven aikaan hankkinut jäitä ja valmisti nyt voita uudella tavalla, niin että toivoi saavansa paremman hinnan kuin edellisinä vuosina.
Kymmenniekka ei ollut koskaan vielä nähnyt maidon jäähdytyslaitosta, joksi, kahvin juotua, lähdettiin sitä katsomaan. Riikkakin tuli matkaan astioita näyttelemään ja innokkaasti selitti voin tekoa vieraille.
Kymmenniekka, kesken puheen, vetäsi yht'äkkiä kellon taskustaan ja alkoi päivitellä, että se jo oli niin paljo.