"Tulevathan ne sinne hautajaisiin, niin joutavat itse tuoda tullessaan", sanoi Asarias.
"Onhan tuo sitäkin — — mutta pyysitkös sinä niitä kartemummuja ja pippuria ja mantelia?"
"Ja minäkö?" kysyi Asarias.
"Niin mantelia, kartemummuja ja pippuria", toisti Eliina. "Niitähän se käski se Hesekielin Hetastiina tuomaan ja sanoi tarvitsevansa rusinarokkaan ja pannukakkuun ja paistiin ja jos mihin."
"Jaa, niitä minä en muistanutkaan", tuumaili Asarias, ja lähti uudestaan sisään.
"Vie veikkonen leivätkin, niin ehkä antavat paremmin", huusi Eliina miehelleen.
Asarias kääntyi pikkuisen ja sanoi: "antavathan ne herrat ilmankin — tuhmiahan ne ovat! Kyllä minä ne tunnen."
Rovasti oli joukkoinensa juuri ruvennut päivälliselle, kun Asarias uudestaan kopisteli huoneissa.
"Usko pois; se on siellä taas", sanoi rovasti rouvallensa.
"Eihän toki. Sinä liioittelet aina!"