"Elä joutavia riskaa", sanoi Matti Iidalle, "mennään vaan Mankkiselle karamellia syömään, niin kauaksi kuin alkavat kokkojaan sytytellä. Mitä sinä noista vanhoista piittaat!"
"Niin, niin, mitäs katsot kaitanaama, luuletkos nälän olevan", sanoi
Iida rohkaistuneena Esalle, mutta Esa ei vastannut enää mitään.
Mankkisen puoti kihisi väestä, kuni muurahaispesä, ettei sieltä Kalle saanutkaan sinä iltana tarpeitaan ostetuksi, vaan siihen sijaan huomasi, että eräs Wuokonkylän poika varasti puodin seinältä setolkan. Siitä nousi koko melu, kun Kalle asian ilmoitti, mutta setolkka saatiin kuitenkin pois ja paha läiske, yhdessä ulinan kanssa, kuului kohta puotikamarista, johon kauppias oli varkaan vienyt.
Kallesta tuntui siltä, kuin hän sittenkin olisi tehnyt paremmin, jos olisi jäänyt kotiin yöksi, mutta minkäs sille nyt enää teki. Huonolla tuulella ja tyytymättömänä itseensä oli hän sentähden mennessään kirkon sivuitse Kössin mökkiin. Kirkon ovi oli auki ja Kallekin pistäysi sisään katsomaan, mitä ne siellä näin iltasella tekivät. Rippilapset ne siellä vaan olivat nimismiehen mamselin ja lukkarin johdolla kuoria koristelemassa ja somalta se todella näyttikin, tuo alttarin ympäristö. Olivat asetelleet sinne koivuja ja kukkia ja vielä vääntäneet semmoisia käsivarren paksuisia köynnöksiä pilareidenkin ympärille. — Ja niin iloisilta kuin ne sitten näyttivät kaikki: "mutta Kekkolan Iita se vaan häilää poikain kanssa", huokasi Kannaksen Kalle kirkosta pois lähtiessään.
Kössiä ei Kalle enää tavannut kotoa; se kun oli jo lähtenyt puolilta päivin kylälle "juhlaa viettämään." "Kyllä kaiketi sen yöllä tapaisi jollakin kokolla, mutta tokko tuosta taaskaan moneen päivään lienee miestä asian toimitukseen", sanoi Kössin vaimo silmät vesikiehteissä.
"On sitä sinullakin kärsimistä, Maija", kuului Kallelle tuttu ääni muurin puolelta, "mutta niinhän meillä on kaikilla, vaimoparoilla, oma ristimme, vaikka sitä tulevaisuuttaan jokainen tyttönä niin koreaksi kuvaili."
Kalle ei tahtonut uskoa omia silmiään, kun näki Katrinsa siellä sivurahilla nyyttiään aukovan, ja ellei Maijaa olisi ollut, olisi Katri joutunut tilille siitä, miksi oli kodon autioksi heittänyt.
Maija huokasi syvään ja sanoi: "onhan sitä, vaan niin oli Hänen hyvä tahtonsa ja tottapa Hän on sen minulle parhaaksi nähnyt, kun salli minun Kössille joutua, vaikka oli parempiakin sulhasia."
"Kukas siellä nyt kotia katsoo", kysäsi Kalle Katrilta äreällä äänellä, "kun sinäkin yökuntiin lähdit?"
"Kiideksen Annihan tuo lupasi käydä lehmät lypsämässä huomen aamuna ja kertoi Kuokkalan emännältä terveisiä, jotta minun pitäisi tulla yökuntiin, sillä uusi rovasti oli luvannut tulla heille tänä iltana selitystä pitämään, niin en raskinut olla lähtemättä Haapapurolaisten kanssa, varsinkaan kun niillä ei ole omaa venettä."