"No, kun eilen kuulutettiin kirkossa kilpa-ajot tänne Wanulammin jäälle", tiesi Kilppa-Leena.
"Kuka ne kuulutti?" kysäsi Karliina, hereten työstään.
"Kuka? — — Rovasti tietysti."
"Rovasti — — vaikka hän sanoo, jotta vanhurskas armahtaa juhtaansakin."
"Armahtaakos se itse sitten? Hänhän se nytkin kuuluu puuhaavan niitä kilpa-ajoja."
"Itsekös se rovasti eilen saarnasi?" uteli Karliina taas hetkisen kuluttua.
"Itsehän tuo — — kuului lähettäneen apulaisensa hevosten kanssa jo edeltäpäin Hämeenlinnan markkinoille."
"Mikä sillä oli tekstinä?"
"En minä muista, kun ennätettiin vasta keskellä saarnaa kirkkoon. — — Eikähän tuota oikein kuulekaan, kun se on käynyt niin ahdashenkiseksi koko ukko."
"Onhan se jo vähän, eikä jaksa enää paukuttaa, niinkuin ennen nuorempana, vaan kyllä sen sanat silloin tepsivätkin. — Hohoi! selkää rupeaa pakottamaan. — — Vanhuus se tulee hänellekin ja voimat jo varmaan vähenevät ukko-pahalta. Ja harmaassahan tuo jo onkin, niin jotta kummako on, jos ei jaksa."