Ensiksi ajettiin esiin Metsäpirtin kirk'herran musta ori: Hei, 11 korttelia korkea, "mainion juoksijan Alarikin vävyn poika."
Tohtori tähysteli sitä portailta ja mutisi partaansa: "mainion juoksijan Alarikin — —, jaha, näkeehän sen. Vähän liika jyrkät lautaset, ohuet vuohiaiset ja pitkät kyljet." Sitte huusi hän kovasti: "hyväksytään, numero yksi!"
Smalspink merkitsi jotakin taskukirjaansa ja puhalteli hyppysiinsä. — Lukkari Kronström, jolla oli muutamia "satseja" virsinumeroita taskussaan, ripusti ykkösen Helin päitsiin, oikean korvan kohdalle, ja sitte Smalspink omistajan sanelemisen mukaan pani muistiin muut Heliä koskevat "tärkeät asiat."
Nyt talutettiin portaiden luo nimismiehen verkaloimella peitetty, netkaselkäinen tamma: Valkyria. Se kuului myös olevan 11 korttelinen, vaikka silmämitalla näytti ainakin korttelia matalammalta edellistänsä. Valkyria oli jotakin kaukaista sukua Jomsviikingeille, eikä tohtorilla ollut mitään muistuttamista sen ruumiin rakennusta eikä mainettakaan vastaan.
Kankkulan särmikäs ja korkeakoipinen liinakko, nimeltä Poikah, kuljetettiin ensimmäisenä talonpoikaisista hevosista nähtäväksi. Tohtori pudisteli päätään ja nyrpisteli nenäänsä, mutta murahti lopuksi ruotsiksi jotakin Smalspinkille, joka pisti Kankkulan oriin kirjaansa pappilan isopäisen Piijun rinnalle. — Muita talonpoikien hevosia sitte mittailtiin, koeteltiin ja taputeltiin sekä edestä että takaa. Toisia niistä hyväksyttiin, toisia hyljättiin joko litteiden kavioiden tai leveiden vuohiaisten vuoksi, ja lukkari asetti viimeisen hyväksytyn hevosen korvan juureen numerot 1 ja 2 ja huusi: "täysi tusina!"
"Olisi täällä vielä Hokkalan Matilla ruunikko", selitti Kankkulainen tohtorille.
Tohtori nosteli kärsimättömästi olkapäitään ja huusi tuimasti:
"Hokkalan Matti-tomppeli, suoriudu tänne!"
Matti tunkeutui väkijoukosta portaiden viereen ja lakki kourassa nöyrästi kumarteli tohtoria.
"Ei ruunia oteta", ärähti tohtori, "ne eivät jalostuta rotua."
"Eihän minulla ruunaa — — — orihan se meidän ruunikko onkin, mutta enhän minä koko ajatellut sitä — —"