Kippa-Leena oli tuonut tutkittavaksi Hokkalan Matin ruunikon ja kysäsi palvelustytöltä: "mikä tauti siinä on?"
"Rintaruusuhan se oli, mutta nyt se on jo noussut päähän, kun sattui vilustumaan muutettaessa", selitti tyttö ja meni menojaan.
Ylpeästi kuopi Hokkalan ruunikko iljanneista tannerta, vaikka oli jokseenkin huonossa asussa ja valjastettu tavallisen reslareen eteen. Hyvin hoidetulta ja virkeältä se kuitenkin näytti. Kaikki herrat olivat kerääntyneet sen ympärille ja pappilan Yngve tuumaili silittäessään hevosen kuonoa, "hienoa ja pehmeää, kuin silkkisametti tahi niinkuin naisen käsi."
"Niinkuin valettu kuva, niinkuin valettu kuva", vakuutteli Metsäpirtin kirk'herrakin.
"Joo, joo, noin talonpoikaishevoseksi", myönsi vielä nimismieskin ruotsiksi.
"Mutta vähän liiaksi tiukkaluinen", arveli rovasti, "ja sitä paitsi on sillä kyljet pyöreät kuin tynnyri."
"Ja milt'ei liian leveä rinta", uskalsi Smalspink huomauttaa.
"Jaa, jaa, mutta erittäin siro pää ja vilkkaat silmät", kehui kauppias
Snolén.
"Pään suhteen olemme ylimalkaan yksimieliset, koska se, perusteellisesti asiaa punnittaessa, on sopusoinnussa niin hyvin varren kuin liikkumiskoneidenkin kanssa", selitti kansakoulun opettaja, joka osasi hyvästi eläintiedettä ja puhui kirjakieltä oikein ruotsalaisen d:n kanssa. — — "Mutta", jatkoi hän, "huomioon on tässä otettava pääasiallisesti tarsit ja metatarsit eli kintut, mitkä ovat lyhyet ja suorat; toiseksi: etupuolisten liikkumiskoneiden ylimääräinen suoruus. Se häiritsee eläimen yleistä suhtahuomioa, olletikin koska lavat, ollen rintakehän yläpuolella ja kuitenkin kallistuen taakse päin, ovat pontevan jäntevät, joten eteenpäin rientäminen välttämättömästi tulee olemaan perin koneellista, ja koneellisuus, kuten tunnettu, sielun voimia masentavana, on kokonaan poistettava yhtä hyvin eläintieteen kuin kasvatusopinkin alalta ja siihen sijaan havaannollinen kykyisyys korkeimmilleen kehitettävä; mutta siitä taas ei tässä tapauksessa voi olla puhettakaan, ellei joku erinomainen luonteen jalous saata eläintä kilpailuun hyväksyttäväksi."
Voittoriemulla katseli opettaja toisia herroja ja kuuli mielihyvällä, miten nimismies kuiskasi tohtorille: "se on h——tin oppinut mies tuo Pekka Kust'-Heikkilä, vaikka on synnyltään suomalainen."