Kronomeetteri oli Kankkulaisen ajaessa ehtinyt kulkea vaan 6 minuuttia 19 sekuntia, mutta Kelsin herrastuomarin pintelikello oli jo mennä huristanut melkein 11 minuuttia eteenpäin.
Jokainen hevosmies ajoi sitte omalla tavallaan ja pitäen omat metkunsa, mutta Tappurainen yksin ajoi polvillaan ja kiirehti Tarmoansa sanoilla: "sooh ruuna viinapaikkaan." Sykyn Pieti oli ajaessaan paljain päin ja hätisteli pois Piippalan mustia, joka haukkua räventäen juoksi rinnalla koko ajan.
Viimein piti Paarman lähteä onneansa koettamaan. Matti istui tanakasti reslansa perässä ja aina palkintotuomarien kohdalla ärjäsi: "heleijaa, näin sitä mennään!"
"Surisee se palkintoon asti", tuumaili rovasti ja nauraa röhäytti päälle.
"Heleijaa! näin sitä mennään", kuului taaskin ja niin sitä mentiin neljästi ympäri, kolmen kerran asemasta; mentiin viimeisellä virstalla kymmenkunta askelta neliäkin, mutta ei kuitenkaan kaikkiansakaan viivytty paljo päälle 8 minuutin.
"Enpä perhanaksi pane toista kertaa orittani siihen rääkkiin", tuumaili Matti. "Oli itseltänikin jäädä nokka taipaleelle, kun se niin vimmaantui menemään."
"Sen hevosen ostan minä", päätti Metsäpirtin kirk'herra.
"Kyllä minun Poikani sentään on parempi menemään", selitti Kankkulainen, "vaikka sitä nyt sattui livettämään. — Täällä ei saa hevosta koskaan oikeaan kenkään, kun ei koko pitäjäässä ole kelpo seppää."
Palkinnot jaettiin ja ensimmäisen sai luonnollisesti Metsäpirtin Heli. Toinen joutui Hokkalan Paarmalle, jonka omistaja lahjoitti siitä puolet pitäjään vaivaisille. Nimismies luopui jalomielisesti kolmannesta palkinnosta, joten se joutui Kankkulaiselle. Neljäs palkinto annettiin Sykyn Pietin Kiplolle, jolle se olisi ollut hyvään tarpeesen, mutta Pieti myi sen kuitenkin markasta Yngve-herralle.
Kiitoslausetta käskettiin Tarmon omistajan perimään herra Smalspinkiltä, mutta hän sanoi tuntevansa Smalspinkin "huonoksi maksajaksi" ja tinki takaisin viittä markkaansa. Hänen, "juopuneen", räyhystänsä ei kuitenkaan pidetty lukua ja se haihtuikin heti Maamme-laulun säveliin, jotka nyt häiritsemättöminä alkoivat soittolavalta kuulua.