"Se on ihan täynnä satamarkkaisia."
"Näinköhän noista vielä käyvät rahat tulee", arveli eräs, vaan silloin joutui siltavoutikin paikalle ja otti lompakon huostaansa.
Varovasti eroteltiin sitte märät setelit toisistaan. Niitä oli kuusitoista sadan markan, kaksi neljänkymmenen markan rahaa ja joitakuita kolmimarkkaisia.
"Kunhan ei Jaakko sittekin olisi ollut syytön", epäili Mattilan Pekka.
"Syytön — miksikäs hän sitte olisi lähtenyt Venäjälle?"
"Ja vielä vannonut sielunsa paholaiselle", nauraa honotti Olkkolan isäntä.
"Syytönhän peto taisi olla", selitti siltavouti Olkkolaiselle. "Tuossa näet eroittaa vielä selvästi K. G. N. ja ne merkitsevät Kalle Kustaa Nöyréniä, joka on nimismiehen nimi."
"Olisikohan sitte Jaakkoa syyttä kiusattu", arveli muudan mies lapioonsa nojaten. "Mutta miksi hän ei sitte sanonut itseään viattomaksi."
"Olisitkos sinä uskonut", kysyi nenäkäs ruotupoika.
"Onkohan tuo aivan varmaan se sama lompakko?" tiedusti vieläkin
Olkkolan isäntä, varmuuden vuoksi.