"Eipä juuri, vaikka on niille joskus joku eläinkin eksynyt", arveli akkunan pielessä olija. "Milloin on ollut neljä, milloin viisikin semmoista lehmänkantturaa, joilla ei enää kotonaan ole mitään tehty. Mustilaisilla ja Lesken Iskällä on tietysti ollut aina joku hevonenkin kaupattavana, mutta nimismies ne on tavallisesti heiltä väkipakolla ostanut tapettavaksi muutamalla markalla. Taisipa jo kerran Lesken Iskaa sakottaakin hevoskaupasta, vai lieneekö se ollut eläinrääkkäyksestä."
"Isäntä unohtaa kokonaan sen seikan", puuttui nyt taas puheesen sporttipaitainen muukalainen, joka toisten haastellessa oli kirjoitellut jotakin muistikirjaansa, "isäntä unohtaa sen seikan, että maalaiskansa saapi markkinoilta kaikellaisia teollisuuden tuotteita — — —"
"Mitä teollisuuden tuotteita tarkoitatte?" kysäsi puhuteltu muukalaista keskeyttäen.
"Kaikellaista talossa tarpeellista", selitti muukalainen, "niinkuin astioita, kelloja, valmiita vaatteita ja minkä mitäkin, hotj mitä vain tarvitsee."
"Tosiaankin ne minä unhotin", myönsi toinen. "Saapihan sieltä tosiaankin leveitä, suuta repiviä lakeerattuja puulusikoita, kirjavan koreita, kiiltäviä niinipuu-kuppeja, mutta mitä niillä tekee? Siksi parahiksi kestävät, että juuri ostaa kerkiää. Mitä taas tattarien ja juutalaisten valmiisin vaatteihin tulee, niin eiväthän nekään kestä kuin korkeintaan päälle panna, mutta ei pitää."
"No, no, — — — johan se isäntä nyt perin liioittelee", arveli sporttipaitainen muukalainen.
"Enkä liioittele yhtään", sanoi mies toimessaan. "Meidän naapurin poika oli kerrankin ostanut viidelläkolmatta markalla markkinasaksalta pulskan päällystakin. Ja se kesti ihan timinälleen kotiin asti. Hevosta riisuessa näet jo ratkesi hartioista ja sitte, päältä pois otettaessa, meni yksiksi paloiksi. Kun sitte räätäli yritti sitä uudestaan koota, niin käsiin oli hajota koko vaate, kun oli niin mahinutta ja koin syömää. — — — Eivät ne koko markkinat ole muuta kuin petkutusta, ei muuta."
"Mutta", väitti muukalainen yhä, "saavathan ihmiset markkinoilla tutustua toisiinsa; eri kansallisuudet toisiansa lähetä."
"Ja oppia toisiansa inhomaan", väitti mies vastaukseksi, "petkuttajat pitämään narrina pettämiään ja petetyt vihamaan pettäjiään ja koko kansoja, jotka semmoisia konnia synnyttävät."
"Tarvitsee se kuitenkin kansa markkinoita", penäsi muukalainen. "Niillä nuori kansa saa huvitteleutua ja juhlia. Ne ne ovat oikeita kansanjuhlia, joissa kansa mielellään käykin."