"En juuri ole opettanut, vaan itsellään niillä toki on siksi älyä ollut", vastasi Leena. "Alussa kieltelin minä heitä siitä vähäisen, kun muistin sinun kauhusi sitä vastaan, vaan sitte keyrin en ole enää kiellellytkään."
"Ja miksikä et?" tiuskasi Iska vapisten joko vihasta tai vilusta.
"Silloin näet koetti pikku-Matti syödä heiniä, vaan ei se näkynyt käyvän", tuumaili Leena totisesti, "ja hän vain niistä tuli yhä kipeämmäksi, niin arvelin, joutaa syödä mitä sattuu saamaan."
"Ja sitte olette eläneet varastelemalla", sanoi Iska kamalalla äänellä.
"Enimmäkseenpä varastelemalla", vastasi Leena tyynesti, "milläs sitä muutoin näin huonona aikana tulisi toimeen?"
"Huonona aikana, huonona aikana — huonona aikana todellakin", huusi Iska hirmuisesti, ojensi kätensä taivasta kohti ja lisäsi: "huonona aikana! Herra armahtakoon!"
Samassa tempasi hän pikku-Matin syliinsä, puristi sitä kerran rintaansa vasten, kohotti korkealle yli lumisen käsipuun ja sanomattomalla vimmalla paiskasi hänet alas kohisevaan syvyyteen. — Pikku-Matti ei ollut päästänyt pienintäkään ääntä eikä osoittanut mitään elon merkkiä sittekuin oli leipää saanut käteensä, eikä edes syvyydestäkään kuulunut minkäänlaista valitusta. Kerran kohahtivat vaan virran pyörteiset laineet hiukkasen kovemmin tavallista, mutta se kohahdus ei selittänyt olivatko ne syliinsä sulkeneet elävän lapsen, vaiko hengettömän ruumiin.
"Mitä teit sinä onneton?" kiljahti Leena sydäntä särkevällä äänellä ja vaipui lumelle, kuni kuollut ikään.
"Oikeutta", vastasi Iska kolkosti, tempasi konttinsa ja alkoi astua
Joensuun kaupunkiin päin.
Ensimmäisenä seuraavana arkipäivänä kahlehdittiin eräässä kaupungin pajassa lapsensa murhannut isä, jolta ei mitään sen enempiä tietoja saatu, miksi hän tuon hirmuisen rikoksen oli tehnyt. Joukko joutilaita poikanulikoita ja muutamia aikaihmisiäkin riensi katsomaan tuota hirviötä, joka antoi menetellä kanssansa miten vain muut tahtoivat, eikä ensinkään pahantekijältä näyttänyt. — Ryysyinen vaimo istui pajan kynnyksellä ja helppoläntä poika seisoi alasimen vieressä, kun murhamiestä raudoitettiin. Ne molemmat itkivät katkerasti, muut kaikki olivat hiljaa.