"Tuomio oli, että myllärin oli kiluineen kaluineen, myllyineen ja muine hynttyineen muuttaminen pois paikalta ja maksettava niin ja niin paljo vahingon palkintoa.
"'Eikös niin?' kysyi tuomari lautakuntaan kääntyen. Pahastipa ukko ällistyi kun minä vastasin: 'ei niin, ei sinne päinkään.'
"'Ja miksikä ei?'
"'Siksi', sanoin minä, 'siksi kun Hiisikoskessa on ollut mylly ylimuistoisista ajoista, mylly, joka aina on antanut jauhoja. Sen omistajana oli ennen tätä nykyistä Aaroa hänen isänsä vanha Aaro. Hän oli saanut myllyn isältään ja eikö sekin liene saanut isältään, ja sen tähden isossajaossakin lohkaistiin myllylle eri palsta.'
"'Mutta paperien mukaan…'
"'Papereista viisi', sanoin minä, 'myllärit ovat aina olleet kelpo miehiä, eivät ota liikaa tullia, maksavat veronsa puhtaasti kruunulle ja kaikille kappamiehille, eivät myöskään koskaan ole sulkeneet kuninkaan väylää, ja sanalla sanoen Ämmälän Taavetilla on koiruus mielessä.'
"'Mutta oletteko täydessä järjessänne, hyvä Koskela? Ämmälällä on tässä laki puolellaan', sanoi tuomari.
"'Täydessä järjessä muutoin, vaan nuo paholaisen juoksupojat' — silloin muistin, ett'eihän tuomari niitä näekään — 'täydessä siinä järjessä kuin Luoja minulle syntymässä on antanut, vaan olisi kuitenkin synti laittaa Aaroparka näin mierontielle joukkonsa kanssa. Sentähden minä panen vastalauseen ja se on pantava pöytäkirjaan ja siin' on perä. Amen.'
"'Mutta te saatte sakkoa, Koskela.'
"'Vaikka vaan', sanoin minä, 'se kun ei herra herrassöötinkiä liikuta.' — Niin puhuin minä ja kelmeä kuin talvinen kuu oli tuomari kasvoiltaan kysyessään: 'onko se koko lautakunnan miete?' Totuttuun tapaan vastasivat toiset: 'jaa, korkea oikeus.'