Kauppamies aavisti pelin voittaneensa ja ajatteli: "minä siltä pöllöltä kiskon varsinkin kolme markkaa liikaa, niin että lammas menee viidestä".
"Mitä tavaraa te sitte antaisitte?" kysäsi Martti viimein.
"Vaikka mitä, kahvia, sokeria, karttuunia —"
"No mennäänhän sitte puotiin, jos tuolta sattuisi jotain mieleistänsä löytämään", tuumaili Martti. Puotiin mentiinkin ja siellä silmäili Martti ympäri hyllyä ja kattoa, ikäänkuin ei tietäisi mitä ottaa. Viimein osoitti hän erästä hyllyä ja kysäsi puotipojalta: "mitäs ne nuo ovat?"
"Ne ovat kalosseja, kumplastikenkiä", selitti puotimies.
"Vai niitä ne ovat? Näytäpäs minkälaisia ne ovat", pyysi Martti.
Poika nosti niitä esiin muutamia paria ja Martti käänteli niitä tiskillä.
"Otapas todellakin, Martti, joku pari; ne ovat, niinkuin näet, vedenpitäviä ja lämpimiä, oikein villavuorisia", kehoitti kauppias.
"Mitäpä niillä näin talonpoikaiset tekisi", tuumaili Martti, "herrain koristeitahan ne vaan ovat".
"Voi veikkonen; ulkomailla pitävät niitä kaikki ja kaupungissa on jo jokaisella piiallakin", selitti kauppias.