"Mies, onko sinulla kaloja kaupan?" huusi kauppamiehen rouva avonaisesta akkunasta.
"Ei, teidän hektorin jälehmiä minä tässä vain kantelen rouvalle paistiksi", lausui Martti uhkaavaisesti hymyillen.
Hektorin nimen kuultuansa vavahti rouva ja silloin hän huomasikin miten tuo hänen lemmikkinsä surkeasti riuhtoi päästäkseen irti Marin nauhasta.
"Tyttö, etkö ymmärrä? Laske paikalla hektori irti, heti paikalla", kirkui rouva akkunasta ja alkoi tulla rymytä ulos.
"Älä laske", sanoi Martti, ja pani lammasvasunsa puodin portaille. Sitte otti hän itse hektorin halttuunsa. Silloin joutui rouvakin portaille ja äystäsi Martille eläimen rääkkäämisestä ynnä muuta niin ett'ei Martti laisinkaan saanut sanan vuoroa. Kauppamies itsekin tuli portaille säikähtyneenä melusta, mutta nähtyänsä Martin rauhoittui hän pian, sillä hän tunsi Martin hiljaiseksi mieheksi. — Kauppamiehelle sai Martti viimeinkin asian selitetyksi, mutta rouva riuhtoen nuorasta ajoi Martin kaikki sanat valheeksi. Martti ei heittänyt koiraa irti, vaikka rouva olisi miten reuhunut, ja siksi rouva viimein kääntyi mieheensä ja kiljasi: "Petter betala".
"Jaah, jaah, Petter petaala!" mukisi kauppamies ymmärtämättä muuta kuin nimensä, sillä hän ei osannut ruotsia, vaikka rouva ei sitä kiireissään muistanut.
"Maksa!" sanoi rouva luoden mieheensä inhoa ja ylenkatsetta osoittavan silmäyksen.
Kauppamiehelle selvisi siitä asia ja kääntyen Marttiin sanoi hän: "no laskehan nyt koira irti ja koetetaan sopia, asiasta tuumailemalla".
"Se on toista", vastasi Martti, ja rouva sai hektorinsa, jonka veristä kuonoa hän suuteli niin että Mari inholla kääntyi toisaanne päin ja Martin täytyi syläistä.
Martti pyyti lampaastansa kymmentä markkaa ja kauppias tarjosi alussa vaan neljää. Tingittiin siinä molemmin puolin ja viimein riitarahan kahtia pantua suostui kauppamies maksamaan kahdeksan markkaa, jos Martti ottaisi sen arvon tavarassa. Silloin vilahti Martin mieleen nuo kumplastikengät ja hän vaipui ajatuksissaan katselemaan Marin jalkoja.