"Mitä outoja?" kysyi patrooni hämillään.
"Kyllä kai sinä arvaat, vaikka et ole tietävinäsi."
"Mistäpäs minä?"
"No, kun murun täytyy eroittaa palveluksesta nykyjään joka vuosi ainakin yksi palvelustyttö, jollei useampiakin."
Patrooni muisti äkkiä jonkin asian, jonka vuoksi hänen täytyi kiirehtiä konttooriin, eikä rouva sitte enää uskaltanut ottaa koskaan puheiksi Illiskon talosta eroittamista. Hän näet huomasi miehensä luottavan Illiskoon rajattomasti ja kiintyneen häneen, juurikuin omaan poikaansa. Ja onkinhan se Illisko hauska ja kohtelias ja ymmärsi hienoja seuratapoja paremmin kuin moni synnynnältään herrasmies. — Ja muhkea hän oli muodoltaankin, koska Selmakin — muista tytöistä puhumattakaan — häntä aina niin mielihyvällä katseli. Oli se kaikissa tapauksissa, Illisko, komea mies viiksineen ja kultasankaisine rillineen. Se täytyi patronessan kyllä myöntää.
Ikäänkuin itsestään, miltei kenenkään huomaamatta, oli Illisko, Selman kaupungissa koulua käydessä, siirtynyt jo kauppapuodin päälliköstä konttorin korkeimmaksi ja koko liikkeenkin ylijohtajaksi. Hän se hoiti kaikki raha-asiat, teki kaupat sekä ostot että myynnit ja usein patroonin käskystä kirjoitti metsäkontrahditkin omiin nimiinsä. Yhä enemmän vieraantuikin isäntä itse liikkeestänsä ja hoiteli ainoastaan huvituksiaan. Niihin taas ei Illisko sanonut itsellään olevan aikaa eikä haluakaan muuhun kuin pelaamaan joskus shakkia, jota eivät muut koko talossa osanneet, kuin Selma ja Illisko itse.
Shakkipelissä se tapahtui eräänä syysiltana sitte sekin seikka, jota patronessa oli jo pitkät ajat joskus pelännyt ja päättänyt ainoan lapsensa onnen vuoksi vastustaa "vaikka mikä olisi". Illisko näet kautta rantain kosasi Selmaa, jota todellakin oli erittäin hellästi valvatellut aina lapsesta asti.
Selma pyysi ajatusaikaa ja sanoi neuvottelevansa vanhempiensa kanssa. Patroonilia itsellään ei juuri ollutkaan erityisesti mitään hyvää asiaa vastaan; vaikka hänkin olisi mielellään suonut ainoan tyttärensä pääsevän arvokkaampaan avioliittoon. Mutta rouva kauhusta aivan pyörtyi, kuullessaan pahat aavistuksensa tosiksi. Hän selitti Selmalle mahdollisesti ehkä voivansa taipua siihen, että tytär menisi puolisoksi talonpoikaissyntyiselle miehelle, mutta ei ikinä Illiskolle; "ei ikinä!"
"Mutta onhan hän kelpo mies", pisti patrooni väliin. "Ja jos Selma häntä rakastaa, niin — — —"
"Niin, Selma ei tunne häntä", pauhasi patronessa, "etkä sinäkään. Vai lienettekö te miehet kaikki sellaisia, että ainoan lapsesi antaisit mokomalle miehelle, joskin asian tunnet ja todeksi uskot.