"Ole vaiti ja suoriudu työhön", keskeytti häntä emäntä ja lähti pois toimiinsa.
Tuli sitte riihenpuimiset ja muut kiireet niin, että ei joutanut emäntä kaikkina päivinä väelle oikein keittämään. Siitä syntyi hieman nurinaa ja emäntä epäili Hulivilin yllyttäneen toisia ruoan kuivuutta moittimaan, vaikkakaan ei itse lausunut niin halaistua sanaa. Poika väitti epäluulot tuulesta temmatuiksi, mutta sanoi arvelevansa omasta puolestaan, että: "ennen kuoltaisiin kuutta päivää aikaisemmin, mutta elettäessä elettäisiin vähän rennommasti näin rikkaassa talossa."
Sen takia toimitti emäntä seuraavana muuttopäivänä Taavetin pois talosta, ja niin joutui Tiinan Taavetti puusepän oppiin.
Hyvä-oppinen se kuului puutöissä olleenkin, mutta nimismies sen toimitti opista pois oikein kaupungin mestarien kouluun. Se oli näet, nimismieskin, tullut tuntemaan Taavetin aika huliviliksi ja piti hänestä paljo, vaikka Taavetti oli häntä kerran aimo tavalla "nenästä vetänyt", niinkuin nimismies itse kuului kertoneen.
Muutaman kerran oli näet Kopelon isäntä kiukuissaan sanonut Myhkymäen herrastuomaria "rapamahaiseksi laudanpainajaksi”, kun herrastuomari oli väittänyt hänen mustansa ”vielä vanhoillaankin juoksevan paremmin ja puhtaammin kuin Kopelon konisaksan kaikki hirnakat yhteensä."
Luonnollisesti syntyi siitä käräjiin kahdenpuolinen kunnianloukkausjuttu, johonka vieraaksi mieheksi kutsuttiin Tiinan Taavettikin. Hänpä piti koko asiaa joutavana eikä mennytkään, vaan sai huutosakon. Toisen kylän lautamiehen kanssa oli sitte aikojen päästä nimismies tullut sitä sakkoa Taavetilta perimään. Tiellä oli sattunutkin etsittävä tulemaan ruununmiehiä vastaan, ja silloin oli nimismies, joka ei vielä Taavettia tuntenut, kysäissyt häneltä: "mies, tiedätkö, onko se nikkarinoppilas Taavetti Kanervainen tätä nykyä kotosalla?"
"Tiedän."
"Mitä? Ettäkö on?"
"Ei ole."
"Onko se sitte jossakin työssä, vai minne se on mennyt?"