"Tänne päin se äsken lähti kylästä kävelemään", oli Taavetti sanonut, lähtiessään jatkamaan matkaansa eteenpäin.
Saihan se nimismies kuitenkin myöhemmin Taavetilta sakon pois, sillä
Taavetti kävi itse sen hänelle suorittamassa kirkolla.
"No, mutta tehän olette se sama mies, joka tuli meitä vastaan!" oli nimismies kivahtanut silloin Taavetille.
"Niinhän minä olen."
"Mutta miksi ette sitä silloin sanonut?"
"Eihän herra nimismies kysynytkään kuka minä olen."
"Olisihan teidän kuitenkin pitänyt arvata minulla olevan teille asiaa."
"Kyllä minä sen arvasinkin, mutta mitäpäs siitä, kun minulla ei kuitenkaan ollut silloin rahaa, ei miestä pienempätä."
"Teilläkö ei rahaa, joka olette puettukin, juurikuin herrasmies."
Kuinka olivat sitte keskustelleet yhtä ja toista, mutta lopuksi nimismies mieltyi Taavettiin niin, että toimitti hänet kaupunkiin ja antoi hänelle sellaiset paperit, että, poika pääsi heti "ulosoppineeksi", johonkin suureen puusepäntehtaaseen. Parin vuoden perästä hän sitte sieltä palasi sällin kirjat kainalossa ja otettiin oikeudessa varsinaiseksi pitäjään mestariksi, niillä mutkilla ja metkuilla kuin laki siihen aikaan vaati.