Kirkossa kyllä kerrottiin sen perästä pitkin kevättä pidetyn saarnoja ja selityksiä viimeisestä tuomiosta ja erehdyttävästä opista, mutta niistä saapui sanoma Korpivaaralle ainoastaan kulkupuheiden kautta, sillä Kallen kumppanit eivät kirkossa käyneet. Jos sitte jollakin vielä epäilyksiä oli, niin vaikenivat ne vähitellen, kun innokkaimmat uuden opin ystävistä uhkasivat ajaa oppinsa "halolla uskottomain päähän".
Työtä ei kylässä paljo kukaan tehnyt ja siitä oli tietysti nälkä seurauksena, aluksi köyhimmille, sitte vantterammillekin eläjille. Kalle keksi kuitenkin siihenkin neuvon.
"Kalle, nyt tulee nälkä kylään ja kuolema jo ennen tuomiota", sanoi eräänä päivänä itse Kuuselan Matti Honkaselle. "Mitä sinä arvelet, kuollako lemmessä, vai koettaako olla hengissä loppuun asti? Mitä arvelet parhaaksi?"
"Oi sitä epäuskoa, oi sitä epäuskoa!" huudahti Kalle. "Minä sanon, ettei kylässä kuole koko vuotena ketään oikeata ihmistä, kun vain olette äänelleni kuuliaiset. Minä hankin syötävätä koko kylälle; kuuletteko, koko kylälle!"
Ja Kalle piti sanansa. Hän hankki kylään kirjoitusmiehen. Ja monta päivää kirjoitettiin sitte Honkalan kylkeiskammarissa kauppakirjoja, joilla useimmat isäntämiehet myivät omistamansa perintötalon numero sen ja sen Korpivaaran kylässä talollisen pojalle Kalle Honkalalle siitä ja siitä täydellisesti tänä päivänä suoritetusta kauppasummasta.
Niillä kauppakirjoilla se lähti sitte Kalle kaupungista asti Korpivaaralaisille elinettä hankkimaan. Kyllä olikin miehen tasku pullollaan papereista, kun sinne oli sullottu lähes kahdenkymmenen talon kauppakirjat. Viisi, kuusi isäntämiestä ja pari perintötorpparia oli Kallen äidin neuvosta jättäneet talonsa kuitenkin vielä toistaiseksi myymättä samoin kuin äiti itsekin.
"Miksi se äiti ei sitte suostu kauppakirjan tekoon?" kysäsi Kalle. "Vai onko pettuleipä niin mieleistä herkkua?"
"Siksi, että perithän sinä talon tavaroineen minun — kuoltuani kauppakirjoittakin. Eipähän tässä veljet eikä sisaret osalla perinnössä liene."
"Niin sitte", arveli Kalle, "mutta mitäs minä sitte enää talolla teen".
"Teeppä sitte, mitä tahdot."