"Punnitsepas mies sanasi. Mitenkä me olemme sinua petkuttaneet?" tiuskasi lautamies kärsimättömästi.
Hermanni siihen sijaan selitteli rovastille hyvin tyynenä: "nämä lupasivat tehdä talonsa kaupat minun kanssani ja setäkin sen tähden rupesi koko tähän hommaan; mutta nyt nämä ovatkin myyneet talonsa toiselle."
"Mutta hyvä ihminen!" huudahti rovasti. "Onhan sinulla jo hyvä talo ennestäänkin."
"Onhan se, mutta isä oli ryyppypäissään, tässä tuonoin, luvannut ottaakin sisar Eliinalle Kekkolan Matin kotivävyksi — —"
"Mutta Matillahan on vielä vaimo elossa", sanoi rovasti.
"Niin vanhalla Matilla, vaan poika-Matinhan se isä oli luvannutkin vävykseen ottaa sitte, kuin se mieheksi kasvaa", tuumaili Hermanni. "Ja montakos vuotta siihen enää meneekään."
"Ei, Hermanni kulta, ei se poika-Matti sitte enää sisarestasi huoli, vaan ottaa ennen jonkun Ylätalon tytöistä", väitti Manda.
"Niitäpä sitä olen minäkin meinannut odotella ja niillä onkin talo joka tytöllä", sanoi Matti. Kääntyen rovastiin jatkoi hän vielä: "ei tästä Mantasta muutenkaan ole minulle, kun tämä on niin huusava."
"Huusava — mitä se on?" kysyi rovasti tyttäriltään.
"Tuhlari", vastasi Hanna ja juoksi ulos.